Kevättä odotellessa...

Tämä aika on itselleni aina jotenkin väsyttävää. Juuri ja juuri jaksaa hinautua töihin aamuisin, vaikka mukavasti sarastaa jo, kun lähden kävelemään kuuden jälkeen. Tietää, että kauaa ei mene, kun vaatetta saa vähentää ja pyörän saa esille. Hiekoitushiekka rahisee kengän alla kuivalla asfaltilla ja aurinko lämmittää. Silti tuntuu kuin siihen olisi ikuisuus. Eikä mielialaa yhtään piristä tuo räpäskä mitä tuuli on mukanaan tuonut taivaan täydeltä. Taas lisää sulateltavaa.

Löhösin hetki sitten sängyssä musiikkia kuunnelen, mutta sitten päätin nousta myllätystä pedistä kirjoittelemaan vähä blogia.

Ostin viikonlopuksi vähän kukkia piristykseksi. Tulppaanit tuovat aina kevätmielen. Niissä on kauniita värejä ja vivahteita. Joskus on mukava sekoitella vähän värejä. Nyt sai kaksi kimppua tarjouksella ja valitsin eri väriset kimput. Tietysti kevätvärejä :).

Talven jälkeen kaikki viherkasvitkin nuupattavat, ja koska en ole erityisemmin viherpeukalo, on täysi työ pitää ne hengissä.Vähän viherkasveille tarkoitettua ravinnetta tekee kyllä aina vähän ihmeitä...

....jopa mun pikkiriikkiselle kasvin alulle, joka on urheasti sinnitellyt ylöspäin, vaikka pari lehteäkin tipahti kasvun varrella :)

Peikonlehti on ollut kauan juurtumassa purkissa uudestaan, kun se vähän pääsi rönsyilemään mihin sattuu :). Päätin siis juurruttaa uudelleen ja nyt pitäisi etsiä kovasti jo purkkia ja multaa sille. Onneksi ei näytä kovin kranttu olevan. Taitaa viherpeukaloita hirvittää mun sooloilut :)

Täytyis nyt reipastua tästä joku päivä vaihtamaan kaikille multa ja viemään niitä vähän suihkuun. Siitä mun ressukkakasvit tykkää.

Nyt kun tästä selviää ylitöiden aiheuttamasta lamaannuksesta, aion keksiä jotain kivaa näperrettävää. Olen tilannu kaksi inspiroivaa kirjaa ja toivottavasti saan aikaseksi kokeilla ohjeita. Päivät kuluu niin nopeesti. Silti talvilomaan on vielä kolme viikkoa. Sitten Juhlitaan 80 v. mummaa ja lähdetään lentsikalla Helsinkiin tapaamaan ystävää pitkästä aikaa, en malttaisi odottaa!